Vahter kokosi yhteensä 101 naisten ja miesten kansallispukumallia 1930 – 1950- luvulla. Samoin kuin edeltäjänsä Sirelius ja Schvindt, hän kokosi kansallispukuja oman työnsä ohella. Vahter tunsi museon kokoelmat hyvin ja hänen periaatteenaan olikin löytää aina konkreettisia esikuvia kansallispukujen osille. Hän myös suositteli yhteisiä pukumalleja yhtä pitäjää laajemmille alueille läntisellä pukualueella.
30-luku oli monin tavoin kansallispukujen huippuaikaa. Pukujen kysyntää nostivat Kalevalan 100-vuotisjuhla vuonna 1935 sekä kesäksi 1940 odotetut Helsingin olympialaiset. Vahter julkaisi vuonna 1936 Greta Strandbergin kuvittaman Suomen kansallispukuja -kirjasen, jossa esiteltiin 16 naisten kansallispukua.
40-luvulta lähtien Vahter teki yhteistyötä siskonsa Armin tyttären Alli Tourin kanssa. Osin Tourin taiteellisen näkemyksen johdosta pukuihin alettiin yhdistää yksivärisiä liivejä. Toinen vihkonen, nimeltään Suomalaisia kansallispukuja, ilmestyi vuonna 1950.