Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Toini-Inkeri Kaukonen

Asiasanat

Tutustumme kansallispukujen äiteihin ja isiin eli eri aikoina voimakkaasti kansallispukuihin vaikuttaneisiin henkilöihin. Tässä tapaamme Toini-Inkeri Kaukosen, joka teki uransa kansatieteen tutkimuksen parissa ja keräsi 31 kansallispukumallia.
Kansatieteen professori Toini-Inkeri Kaukonen esittelee karjalaisia tekstiilejä Kansallismuseossa Helsingissä. Kuva: Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, Pekka Kyytisen kokoelma.

Toini-Inkeri Niemimaa syntyi Tampereella heinäkuun 14. päivänä vuonna 1913. Hänen vanhempansa olivat Edvard Niemimaa ja Aino Haapanen – kansakoulunopettajia molemmat. Toini-Inkeri oli vanhempiensa ainoa lapsi.

Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1933 ja jatkoi yliopistoon opiskelemaan kansatiedettä. Toini-Inkeri Niemimaa valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1938. Kolme vuotta myöhemmin hän meni naimisiin Kuopiosta kotoisin olevan Väinö Kaukosen kanssa. He saivat pojan, Kalevin, vuonna -44. Samaan aikaan Toini-Inkeri Kaukonen suoritti jatkotutkintoa, valmistuen lisensiaatiksi vuonna 1946 ja lopulta tohtoriksi vuonna 1950. Kaukosen kansatieteellinen väitöskirja Pellavan ja hampun viljely ja muokkaus Suomessa inspiroi tutkijoita kansainvälisestikin. Sota-aikana hän muun muassa tallensi inkeriläisten perinnettä.

Lue lisää

Työuransa alussa Kaukonen työskenteli vuosikymmenen ajan Maataloushallituksen kotiteollisuusopetuksen tarkastajana. Sen jälkeen, vuonna 1956, hän aloitti Muinaistieteellisen toimikunnan eli nykyisen Museoviraston palveluksessa, ensin Kansallismuseon kansatieteellisen osaston amanuenssina, sitten intendenttinä sekä Seurasaaren ulkomuseon hoitajana, ja viimeksi osastonjohtajana.

Helsingin yliopiston kansatieteen dosenttina Kaukonen toimi melkein kahdenkymmenen vuoden ajan vuodesta 1963 vuoteen 1980. Kaukonen teki runsaasti kenttätöitä tutkimuksiaan varten. Opinto- ja tutkimusmatkoja suuntautui muun muassa Pohjoismaihin, Neuvostoliittoon, Unkariin ja Saksan liittotasavaltaan.

Toini-Inkeri Kaukonen kokosi yhteensä 31 kansallispukumallia, joista kahdeksan oli miesten pukumalleja. Ensimmäiset 50-luvun loppupuolella ja viimeisen vielä 90-luvun alussa. Tuona aikana kansallispukumaailmassa tapahtui monia muutoksia. Suurimpana niistä kansallispukuihin liittyvän tutkimus-, koulutus- ja julkaisutoiminnan edistämisen ja johtamisen keskittäminen 1970-luvun lopulla perustetulle Suomen kansallispukuneuvostolle.

Kansallispukuneuvoston asiantuntijaelimenä toimi kansallispukuraati. Sen tehtäviin kuului esimerkiksi uusien kansallispukumallien kokoaminen. Kaukonen oli kansallispukuraadin jäsen neuvoston perustamisesta lähtien aina viimeisiin elinvuosiinsa saakka. Vuodesta 1980 lähtien uudet kansallispukumallit on hyväksytetty raadissa, joten Kaukosen kokoamia pukuja on sekä tarkistamattomia että uusia tutkittuja pukuja.

Kaukosen kirja Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut vuodelta 1985 on edelleen alan kattavin teos. Kirja käsittelee kansanpukuja vaatekappale ja alue kerrallaan, kansallispukuja niiden syntyvaiheista lähtien sekä esittelee lyhyesti kaikki suomenkielisten alueiden puvut, jotka kirjan ilmestymiseen mennessä oli koottu.

Kaikkiaan Kaukonen julkaisi noin 350 tutkimusta, artikkelia ja kirja-arvostelua. Ennen kuolemaansa hän lahjoitti kansallispukuarkistonsa kansallispukuneuvostolle.

Professori Toini-Inkeri Kaukonen kuoli 81-vuotiaana joulukuun 17. päivänä vuonna 1994 Helsingissä. Hänet muistetaan paitsi monipuolisena tutkijana ja kansatieteilijänä, myös yhtenä kansallispukujemme äideistä. Hänen työnsä ansiosta voimme nauttia tänä päivänä myös esikuvien mukaisista kansallispuvuista, joiden myötä saamme itsekin kokea kurkistuksen esiäitien ja -isien pukuparteen.

Kirjoittaja: Sini Eerola

Lähteet ja luettavaa

Kirjallisuusluettelo

Sinua saattaisi myös kiinnostaa

Edellinen artikkeli

Theodor Schvindt

Tutustumme kansallispukujen äiteihin ja isiin eli eri aikoina voimakkaasti kansallispukuihin vaikuttaneisiin henkilöihin. Tässä tapaamme Theodor Schvindtin, joka oli toimeenpaneva voima karjalaist

Seuraava artikkeli

Tyyni Vahter

Tutustumme kansallispukujen äiteihin ja isiin eli eri aikoina voimakkaasti kansallispukuihin vaikuttaneisiin henkilöihin. Tässä tapaamme Tyyni Vahterin, joka työskenteli Kansallismuseossa, tunsi