Kansan pukeutumiskulttuuriin vaikuttivat hallinnollisten rajojen sijaan kauppayhteydet ja kulkureitit. Tietokirstussa käytettävän perinnealueiden jaottelun pohjana on Suomen kansankulttuurin peruskartta, johon on merkitty pitäjät vuonna 1910 (Finlit: Perinnealueet). Eri kansallispukulähteiden jaottelut on kuitenkin pyritty huomioimaan.
Kansankulttuurin peruskartta eroaa hieman esimerkiksi Leena Holstin Kansallispuku-kirjan sivun 39 kartasta sekä Toini-Inkeri Kaukosen Kansanpuvut ja kansallispuvut -kirjan sivun 122 kartasta. Näissä kirjoissa omaksi alueekseen on merkitty Kymenlaakso, joka ei kuulu Suomen historiallisten maakuntien joukkoon. Se on ollut neljän maakunnan, Uudenmaan, Hämeen, Savon ja Karjalan raja-aluetta. Esimerkiksi Säkkijärven naisen kansallispuku yleensä jaotellaan karjalaiselle perinnealueelle, vaikka sen kuvaillaan olevan kymenlaaksolaistyyppinen (Kaukonen, s. 352).
Jos kansallispukukiinnostus kuitenkin on vasta heräämässä, voi tuntua haastavalta löytää pukuja historiallisten alueiden perusteella. Siksi Tietokirstussa on haluttu jaotella puvut myös nykyisin voimassa olevan maakuntajaon perusteella.
Nämä seikat vaikuttavat siihen, mille alueelle nykyään kansallispuvun ajatellaan kuuluvan. Jokin paikkakunta on voinut aikojen saatossa vaihtaa maakunnan lisäksi nimeä kuntaliitoksissa. Kansallispuku ei siis kerro vain paikkakuntansa tai alueensa käsityöperinteestä, vaan myös Suomalaisen aluehallinnon historiasta.
