Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Pirtanauhat kansallispuvuissa

Asiasanat

Kansallispuvuissa käytettävät nauhat täydentävät ja viimeistelevät kauniisti pukukokonaisuutta. Suuri osa kansallispukujen nauhoista on tekniikaltaan pirtanauhoja, mutta puvuissa on myös muilla tekniikoilla tehtyjä nauhoja ja nyörejä.
Hankasalmen tarkistamattoman kansallispuvun nauhoja. Kuva: Mari Varonen

Nauhojen käyttö kansallispuvuissa

Värikkäitä ja koristeellisia pirtanauhoja käytetään sekä naisten että miesten puvuissa. Pirtanauhat ovat usein pitkiä ja niiden koristeelliset päät sidotaan näkyville. Hameiden, esiliinojen ja irtotaskujen nauhat voidaan kietoa vyötärön ympäri kaksi kertaa. Nauhojen päät solmitaan näkyvästi toiselle sivustalle tai eteen niin, että ne asettuvat sidottuna samanpituisiksi. Sukkanauhat kiedotaan polven ala- tai yläpuolelle yhden tai moninkerroin. Nauhojen päät sidotaan komealle rusetille tai työnnetään napakasti kierrosten alle.

Tykkimyssyissä ja puvunosien ompelukoristeissa on myös nauhoja, mutta ne ovat pirtanauhoja ohuempia silkistä kudottuja jacquard- tai brokadinauhoja. Pirtanauhojen lisäksi museokokoelmien esikuvista löytyy viitelöityjä nauhoja, ristikkonauhoja, palmikoituja, kierrettyjä ja iskettyjä nyörejä ja leveitä kudottuja, virkattuja tai neulottuja nauhoja.

Pirtanauhojen käyttötarkoituksia:

  • esiliinojen vyönauhoina
  • vyötärölle sidottavien irtotaskujen vyönauhoina
  • koristeellisina irtovöinä
  • sukkasiteinä
  • hameiden vyötärönauhoina
  • päänauhoina, päähineissä ja päälaitteissa esim. huntujen sykeröiden nauhoina
  • jalkineissa kuten pieksujen pauloina
  • miesten housujen olkaimissa
  • housujen vöinä
  • housun lahkeiden suiden sitomisessa
  • päärmäyksissä esim. irtotaskujen reunoissa ja hameiden helmanauhoina.
Nauhapirta, Seurasaari, Niemelän torppa Konginkankaalta. Suomen kansallismuseon kokoelmissa olevassa puisessa pirrassa on 14 rakoa ja 15 reikää. Pirralla voi kutoa nauhaa jossa on enintään 29 loimilankaa. Pirrassa on keskisuomalainen ripsipohjasta poimittava nauhamalli. Kuva Suomen kansallismuseo, Seurasaaren ulkomuseon kokoelmat, S722:3A.

Miten pirtanauha kudotaan?

Pirtanauhan kutomiseen tarvittavat työvälineet eivät ole monimutkaisia. Tarvitaan nauhapirta jolla saadaan liikuteltua loimilankoja ja kudontakäpy jolla kude viedään viriöön.

Loimilangat pujotellaan nauhapirrassa oleviin rakoihin ja reikiin, jolloin loimeen saadaan viriöt. Yksinkertaisimmilla pirroilla saadaan kaksi viriötä. Tällaisten pirtojen lisäksi on lisäraollisia tai lisäreiällisiä erikoispirtoja, joilla loimeen saadaan lisäviriöitä. Lisäviriöt helpottavat ja nopeuttavat kuviollisten nauhojen kutomista. Vanhat nauhapirrat on tehty puusta, luusta tai sarvesta. Nauhapirtoja valmistetaan edelleenkin ja nykypäivän pirrat ovat puisia tai muovisia. Pirtanauhaa voi kutoa myös ilman pirtaa irtoniisien avulla. Silloin viriö muodostetaan puupulikalla, viriölaudalla ja/tai niisillä.

Nauhakutojia

Entisaikojen nauhakutojat olivat enimmäkseen naisia, ja nauhojen kudontataito opittiin kotona. Museokokoelmista löytyy miestenkin kutomia nauhoja, mutta nauhojen käyttötarkoitus on ollut muu kuin pukeutuminen. Osa nauhakutojista on toiminut ammattikutojina. Ammattimaisilla nauhakutojilla on ollut, nauhapirran sijaan, käytössä niisi- tai pirtakehysteline, nauhatuoli tai nauhakangaspuut.

Edelleenkin kansallispukuun voi tilata käsinkudotun nauhan nauhakutojalta, ja osa kansallispukualan toimijoista myy konekudottujen nauhojen lisäksi käsinkudottuja nauhoja.

Nousialaisen rihmankutoja Iida Dufvan nauhatuolissa on loimi- ja nauhatukki, niidet ja narulenkkipolkimet. Loimea kiristetään nauhapuiden mekaniikalla. Kutoja istuu vapaasti puiden sivulla. Kuva Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, KK4849:65. Kuvaaja Frans Leivo 1913.
Vähäkyrön Mäki-Heikkilän mummo kutoo viulalla. Viulan eli nauhapirran painavampi koristeveistetty puoli on alaspäin, jolloin loimen toinen viriö avautuu automaattisesti pirran painosta. Nauhaloimen toinen pää on kiinni kutojan vyötäröllä ja toinen kauempana olevassa tapissa. Nauhankutoja säätelee loimen kireyttä omalla vartalollaan. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, KK1971:106. Kuvaaja Reino Ala-Kulju 1930.

Pirtanauhojen materiaalit

Kansallispukujen pirtanauhoissa käytetään luonnonmateriaaleja: villa, puuvillaa ja pellavaa. Kaunein nauha syntyy ohuesta ja sileästä langasta. Museokokoelmien esikuvanauhat ovat kapeita, vain 9-25 mm leveitä. Loimilankana niissä on kaksisäikeinen villalanka tai kutojan itse löyhästi useampisäikeiseksi kertaama puuvillalanka. Kuteena on käytetty villa-, puuvilla- tai pellavalankaa.

Miten valita langat nykypäivän pirtanauhoihin? Hyvä lähtökohta on kankaankudontalankojen vahvuiset langat tai ohuet neulelangat. Kertaamattomia lankoja voi käyttää kaksinkertaisina ja niitä voi käyttää kerrattujen lankojen rinnalla. Nauhakudontatekniikka on aika salliva, ja samaan loimeen voi yhdistää eri materiaaleja ja lankavahvuuksia. Esikuvanauhojen tuntua, mitoitusta ja ilmettä pystyy tavoittamaan materiaalivalinnoilla ja kudontakäsialalla.

Miten huoltaa kansallispuvun kauniita nauhoja?

  • pese käsin
  • taputtele nauha kuivaksi froteepyyhkeiden välissä
  • oio nauhan päät tai tupsujen langat samansuuntaisiksi
  • kuivata tasona.

Nauhaa ei kannata silittää litteäksi, ja pikahuollon voi tehdä kuten muillekin kansallispuvun villaisille puvunosille: hellästi höyryttämällä.

Kansallispukujen huolto-ohjeet

Kolme erilaista pirtanauhatekniikkaa

Kansallispuvuissa pirtanauhojen väritykset ja kuvioinnit ovat paikkakunta- ja pukukohtaisia. Eri pirtanauhatekniikoilla saa kuvioinniltaan, mutta myös tunnultaan, erilaisia nauhoja. Tutuin tekniikka on loimiripsinauhat, jotka yleensä kudotaan niin tiheiksi, että loimilangat peittävät kuteen. Kudelanka näkyy pieninä pisteinä nauhan reunoissa. Toisessa tekniikassa loimilangat jaetaan pohja- ja kuviolankoihin. Kuvioloimilankoja poimimalla muodostetaan kuvioita, ja nauhan pohjaloimilangat sitoutuvat ripsi- tai panamasidokseksi. Kolmas pirtanauhatekniikka on kahden edellisen tekniikan väliltä: siinä poimitaan kuvioita loimiripsipohjasta. Kaikista näistä kolmesta tekniikasta löytyy museoiden nauhakokoelmista variaatioita ja myös eri tekniikoiden yhdistelmiä. Nauhankudontataito ja mallit siirtyivät aikoinaan kutojalta toiselle pienin muunnoksin.

Keski-Suomen naisen puvussa raidallinen ripsisidosnauha viimeistelee kauniisti hameen vyötäröä ja helmaa. Kuva: Mari Varonen.
Kaarlelan ja Öjan (Karleby-Öja) miesten kansallispuvun sukkasiteet. Kuva: Mari Varonen

Komeaa olla pitää - tupsut ja nauhojen päiden muut viimeistykset

Pirtanauhojen päät on koristeltu tupsuin. Tupsu voi olla vaatimattomampi nauhan omista loimilangoista muodostuva tupsu tai lisälangoin ja kangastilkuista leikatuin hapsuin täytetty muhkea tupsu. Sukkanauhoissa on usein pallomaiset tupsut. Oikein koristeellisissa pirtanauhojen tupsuissa on täytelankojen lisäksi lankakieputus- ja lasihelmikoristeita. Nauhojen päät voidaan koristella tai vahvistaa myös huopa-, kangas- tai nahkatilkuin.

Pieni mutta merkittävä puvunosa

Museokokoelmien pirtanauha-aineisto on monipuolista ja rikasta. Olisikin hienoa jos mm. pukutarkistuksien yhteydessä huomioitaisiin myös alueen nauhat. Kansallispukujen mallipukukokonaisuuksiin sisällytettävissä nauhoissa voisi myös olla useampia esimerkkejä nauhojen väri- ja kuviointivariaatioista. Näin kansallispukujen käyttäjille syntyisi persoonallista valinnanvaraa. Pirtanauhojen kutominen ei ole käsityötekniikkana vaikea. Käyttämällä nauhoja kansallispuvuissa säilytämme ja viemme samalla myös eteenpäin nauhankudontataitoa.

Kansallispukujen nauhat

  • rikastuttavat pukukokonaisuutta
  • ovat koristeellisia yksityiskohtia
  • tuovat kuvioinneillaan ja väreillään pukuihin eloa
  • ovat näyte tekijän kädentaidoista ja monipuolisesta osaamisesta
  • kertovat tämän päivän nauhankudontataidoista.

Tekijä: Raidallinen työryhmä

Kirjalliset lähteet

  • Gardberg, Barbro. 1980. Pirtanauhoista. Kotiteollisuus, 1980. 45. 4. Sivut 12–15.
  • Gardberg, Barbro. 1980. Poimitun nauhan kutomisesta pirrassa jossa on lyhyet kuviolankaraot. Kotiteollisuus, 1980. 45. 5. Sivut 36–39.
  • Gardberg, Barbro. 1980. Poimitun nauhan kutomisesta pirrassa jossa on kaksi reikäriviä. Kotiteollisuus, 1980. 45. 6. Sivut 36–38.
  • Holst, Leena. 2011. Kansallispuku. Porvoo, Suomi: Maahenki. 215 s. ISBN 978-952-5870-52-7.
  • Kaukonen, Toini-Inkeri. 1965. Suomen kansanomaiset nauhat. Helsinki, Suomi: Suomalaisen kirjallisuuden seura. 141 s.
  • Kaukonen, Toini-Inkeri. 1985. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. Porvoo, Suomi: Werner Söderström. 371 s. ISBN 951-0-12794-9.
  • Schvindt, Theodor.1982. Ompelu- ja nauhakoristeita. Helsinki, Suomi: Suomalaisen kirjallisuuden seura. 200 s. ISBN 951-717-298-2.
  • Seiler-Baldinger, Annemarie. 1994. Textiles A Classification of Techniques. Bathurst, Australia: Crawford House Press. 256 s. ISBN 1-86333-110-7.
  • Terho, Susanna. 2006. Pirtanauhat: työvälineitä ja nauhatyyppejä. Viitattu 29.12.2023. Saatavissa https://craftstories.fi/project/pirtanauhan-historia/.
  • Vuorela, Toivo. 1975. Suomalainen kansankulttuuri. Porvoo, Suomi: Werner Söderström. 776 s. ISBN 951-0-07191-9.

    Painamattomat lähteet
  • Pirtanauhamallien variaatioita museokokoelmista - Närpeksen ja Korsnäsin alueen nauhakutojien kutomia poimittuja pirtanauhoja. Sara Lundén. 2023.
  • Föreningen Bragen tilikirja-aineistot: nauhakutojat ja nauhakutojilta kansallispukuihin tilatut nauhat vuosina 1928-1959. Sara Lundén. 2023.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa

Edellinen artikkeli

Ohjeita käytettyjen kansallispukujen myyntiin

Käytetystä kansallispuvusta voi saada rahaa mitä vain kympeistä satasiin, jopa enemmänkin. Huonokuntoisellekin osalle löytyy haluaja, jos siitä on tehtävissä vielä jotain muuta.

Seuraava artikkeli

Suomen perinnealueet ja maakunnat

Kansallispuvut on jaettu eri perinnealueiden pukuihin. Maakuntien rajat ovat aikojen saatossa muuttuneet eivätkä kulttuuriset ilmiöt ole noudattaneet tarkkaan maakuntarajoja. Myös paikkakunnat, jo