Kansallispuvun hame

Hameen alla käytetään runsasta, hametta vähän lyhyempää alushametta. Kansallispukujen esikuvien aikaan hameita saattoi olla päällekkäin useita.

Hame puetaan päälle niin, että sen halkio jää etuviistoon, suurin piirtein vasemman reiden päälle. Näin halkio jää esiliinan alle. Perinteisesti halkiota ei kiinnitetä neppareilla tai hakasilla vaan vyötäröllä oleva nappi-tai nyörikiinnitys riittää. Halkion rakoileminen estetään jättämällä hameen vyötärölle vähän ylimääräistä niin, että puoliskot menevät päällekkäin muutaman sentin matkalta.

Kansallispukujen historian aikana myös länsisuomalaisten pukujen laskokset on saatettu prässätä teräviksi helmaan asti. Nykyään näitä laskoksia ei suositella prässättäväksi vaan kangas laskeutuu vyötärön poimutuksesta tai laskostuksesta vapaasti. Ainoastaan karjalaiset vetopoimutetut hameet säilytetään edelleen vekitettyinä helmaan asti.

Hamekankaiden pesua ja silitystä suositellaan välttämään. Mahdolliset tahrat kannattaa puhdistaa varovaisesti ja paikallisesti heti tuoreeltaan esim. sappisaippualla. Hame kannattaa tuulettaa talvisin pakkasella sekä lumipestä kylmänä.

Hamekangasta ei myöskään silitetä. Mikäli se on rypistynyt säilytyksessä, hame ripustetaan roikkumaan yön yli esim. kylpyhuoneeseen tai muuten kevyesti kosteaksi suihkutettuna. Mikäli rypyt eivät oikene, kankaan voi silittää kostean harsoliinan läpi painelemalla, ei koskaan hankaamalla.

Mikäli hamekankaan pesu on ehdottomasti tarpeen, tutustu näihin ohjeisiin: https://lajulankangastupa.com/tuotteiden-hoito-ohjeita/kansallispuvun-hamekankaan-pesuohje/

Tutustu eri materiaalien pesuohjeisiin täältä.

Kansallispukujen esikuvien eli kansanpukujen varhaisina aikoina 1700-luvun alkupuolella punaiset, vihreät ja mustat verkahameet olivat erityisen arvostettuja. Punaisesta verkahameesta onkin todettu, että se oli kokonaisen lehmän hinnan arvoinen.

1700-luvun aikana raitojen kudontataito kehittyi ja raitahameet yleistyivät Länsi-Suomessa. Samalla muhkea ulkonäkö yleistyi ihanteena ja hameiden helmat levisivät yli kolmemetrisiksi, kuvailee Kaukonen. Vaikutelmaa tehostettiin pitämällä useita hameita päällekkäin, hienoin toki päällimmäisenä ja vanhemmat hameet alla. Oikein rikkaan talon emäntä saattoi pitää jopa yhdeksää hametta päällekkäin pyrkiessään korostamaan rehevyyttään, joka oli silloin tavoiteltu terveen ja riuskan työihmisen merkki. Varsinainen erillinen alushame tuli kansan keskuuteen vasta 1800-luvun puolivälissä, alushousut eivät silloinkaan.

Hameet käytettiin perusteellisesti

Hyväkuntoiset juhlahameet jätettiin edelleen perintönä, ja niistä onkin saatu paljon tietoa perukirjoista. Huonokuntoisemmista tuli ensin arkihameita ja alushameita, sitten kankaan ehjät kohdat käytettiin liiveihin ja muihin vaatteisiin, täkkeihin ja vällyihin ja pienempiin yksityiskohtiin, jotta mitään ei mennyt hukkaan. Vieläkin kansallispukujen taskumateriaaleista saattaa löytää tilkkuja muiden puvun osien kankaista.